Puheentunnistus (ja tontut)

Se jokin, mitä ei aivan näe. Kun joulukuisena iltana liikkut ulkona varjossa, joku voi seisoa siinä hyvinkin lähellä kun menet ohi. Joulun ajan fantasmoissa nämä ei-aivan-olennot olivat tonttuja, kuviteltuja ja melkein olemassa mutta eivät sentään. Mitä voit aavistaa silmäkulmassa, mutta kun käännät pääsi se on kadonnut.  Tai katoaako pimeästä aina jokin, sillä hetkellä kun siihen suunnataan valo.

On johdonmukaista ajatella, että nämä ei-aivan-ilmiöt liittyvät myös puheeseemme, esimerkiksi siihen puheen sorinaan jota emme kuuntele. Heti kun keskitymme kuuntelemaan häly muuttuu puheeksi, ja sen voi ymmärtää. Mutta katoaako puheensorinasta  jokin kieli ? Ei-aivan kuultu kieli.

Puheensorinana viron ja suomen kieli kuulostavat joskus samanlaiselta, mutta kun kuulo tarkentuu,  ne ovat erilaisia. Niinpä suomen ja eestin kielten välissä voisi olla kolmas kieli, joka ei tarkennu kumpaankaan – näitten kielten keskinäinen nonsense – joka kuvitellaan alueen tonttuen puheeksi. Aivan kuin he puhuisivat pelkkää rytmiä kuten eläimet,  jotka muodostavat vokaali ja konsonanttikuvioita. Sellainen fantasma, haamupuhe, on yllättävän yleistä:

Miks vai hää tollei tekkee, ihmettelee maakansan asukas Ronja Ryövärintyttäressä.

– Voi herraton aika, mite suurella suulla se murtto mieheksees huuttaat! ,
tokaisee peikko kun isäntä kiljaisee hänet nähtyään (Cornellius Jakhelin: Jumalten tuho.

– Hännyskysettä syyttä lyhteemme tieten iskiksi (Leevi Lehto)

Tonttujen puhe on kuiskaavaa. Haamupuheessa tutut vokaali- ja konsonanttikulut ovat venyneet ja paikoin tiivistyneet. Samoin kuin tämän talon kissa, joka on vanhoilla päiviään alkanut naukumaan puherytmisiä jaksoja.

 

 

 

Mainokset

Aristotelen lause onnesta

”Onni on jotain, mitä on vaikea ottaa ihmiseltä pois” sanoi Aristoteles.

Miten yksinkertainen ajatus – ja miten kummallinen. Onnihan on sitä, mitä tavoitellaan. Aristoteles esittää meille tuttuna tosiasiana jotain täysin päinvastaista, onnella on taipumus asettua meihin ja pysyä meissä. Se on yksinkertaista koska onni kuuluu meille.

Ihmisestä voidaan tehdä onneton, hänet voidaan raunioittaa: mutta se edellyttää väkivaltaa, koska hän ei luovu vapaaehtoisesti onnestaan.

 

Kategoriassa 1

Virke, jonka ympärillä lepattaa

PERHOSEN HERÄÄMISVIRKE jossa tapahtuu prosessi. Lause etenee hyvässä järjesyksessä, siten että perhosen heräämisestä ja vahvistumisesta noustaan kliimaksiin, kun perhonen lentää:

Kevätauringon lämmössä perhonen virkoaa pitkästä horroksesta, levittää siipensä kerätäkseen mahdollisimman paljon auringon lämpöä ja lehahtaa lentoon.