Retoriikka on kielioppia tärkeämpää verkossa. Kirjoittajan täytyy muodostaa ilmeitä ja asentoja verbaalisti, koska muita keinoja ei ole. Kun äikäntunneilla ihmetellään, miksi nuoret kokevat kirjoittamisen vastanmieliseksi, niin samaan aikaan nuo samat nuoret tekevät illat pitkät retorisia harjoituksia verkossa.
Lakonisesti:
>menin automaatilta nostaan rahaa
>siellä oli vaan 34 euroo
>menin pois
Itseironisesti:
>menin automaatilta nostaan rahaa
>siellä oli vaan 34 euroo
>tuijotin siinä tosi kauan, sanoin itelleni “älä ole tosikko”
> menin pois
Mukaan tulee kunnon sarkasmia jos tyyppi sanoo
> 34 euroo tilillä
> Automaatista voi nostaa min. 40 euroo
Tilanteen voi kääntää muka positiiviseksi:
> katsellaan sitten näyteikkunoita
> ruokakaupan edessä.
Tai tyyppi voi harrastaa liioittelevaa hyperbolaa sanomalla
> Viekää loputkin, perkele!
Tai vähättelevää litotesista sanomalla
> no, ei alle neljällä kympillä saiskaan mitään.
Tämä tyylijuttu osoittaa että kielellinen tyyli on erittäin keskeistä Irkkaamisessa, blogipostauksissa, spontaani epävirallinen tyyli. Poseeraukset, tyylihahmot, asenteet ilmaistaan repliikeillä. Hyvissä repliikeissä on persoonallista asennetta, suhdetta asioihin. Kun kasvonilmeet puuttuvat irkistä, niin sanat alkavat ilmehtiä.
Joo ja joskus tulee todella ihan elävä kuva kirjoittajasta silmien eteen, vaikka ei ole koskaan nähnyt kirjoittajan kasvoja, ei kuullut ääntä… Niin on tapahtunut monet kerrat. En siis voisi väittää, että teksti ei ole ilmeikästä. Joskus jopa tuntuu, että hymiöt eivät pysty kuvaamaan niin hyvin kuin hyvin kirjoitettu, sanoilla tavoittava teksti verkossa. Itse harvemmin nykyään käytän hymiöitä. Ja silloinkin pitää jotenkin kommentoida sitä, että miksi hymiöittää tekstinsä. Jotenkin vaan mitä enemmän on verkkoon kirjoittanut, sen kummallisemmalta tuntuu koristaa tekstiään hymiöillä. En osaa sitä tarkemmin selittää.