Olen löytänyt lukioaikaisen hullaanuksen kohteen, hänen nimensäkin olin unohtunut mutta nyt muistan sen – Amos Tutuola !
“Oli riemastuttavaa löytää joukosta myös Amos Tutuola. Hänen romaaninsa Palmuviinijuoppo ja hänen kuollut palmuviininlaskijansa kuolleiden kylässä (1963), tuntui aikoinaan hillittömämmältä kuin Vonnegut konsanaan. Samalla tapaa Tutuolan novelli ”Täydellinen herrasmies” vie lukijan järjen tuolle puolen. Tarina kertoo herrasmiehestä, joka houkuttelee naisen mukaansa. Matkalla hän irrottaa ruumiistaan jäsenen kerrallaan ja vierii lopulta pelkkänä kallona maan alle. Naisen hän on ottanut vangiksi, mutta onneksi trikster-kertoja päättää ratkaista tilanteen. Pohjiksi hän juo neljäkymmentä nassakkaa palmuviiniä ja seuraa herrasmiestä tämän onkaloon.”
Tätä herrasmiestä ei kukaan voi vastustaa, Tutuola käyttää komeasti retorista apofasista eli kieltämällä kuvaamista:
“jos tämä herrasmies menisi taisteluun, aivan varmasti, vihollinen ei häntä tappaisi tai ottaisi vangiksi ja jos pommikoneet havaitsisivat hänet pommitettavaksi valitussa kaupungissa, niin eivät ne pommeja hänen siellä ollessaan pudottaisi, ja jos pudottaisivatkin niin ei yksikään pommi räjähtäisi ennen kuin mies olisi poistunut kaupungista, sillä niin kaunis se mies oli.”
Tutuolan kertoja on hullu palmuviinijuoppo. Jos herrasmies on täydellinen, niin palmuviinijuoppo on enemmän kuin kaikkitietävä kertoja. Hän on nimeltään “Kaikkien jumalien isä joka pystyy mihin tahansa tässä maailmassa.” Kertoja on triksteri, hän on luoja-hävittäjä jota nauru seuraa kaikkialle, filososfina sanoisin, että todellakin vain sellainen voi olla enemmän kuin mikään tietävä ja tiedon piirissä liikkuva kertoja.
